Read Missä kuljimme kerran by Kjell Westö Katriina Savolainen Online

miss-kuljimme-kerran

Komea historiallinen romaani henkii kertomisen iloa ja voimaa - kuvaus modernin ihmisen synnystä, elämänjanon ja elämänpettymyksen tiestä Tarina monen suvun ja sukupolven kohtaloista vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle, vuodenvaihteeseen 1938-1939. Kjell Westö todistaa olevansa ihmiskuvaajana omaa luokkaansa. Hän liikkuu sujuvasti työläisten hellahuoneissa ja rikkaidKomea historiallinen romaani henkii kertomisen iloa ja voimaa - kuvaus modernin ihmisen synnystä, elämänjanon ja elämänpettymyksen tiestä Tarina monen suvun ja sukupolven kohtaloista vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle, vuodenvaihteeseen 1938-1939. Kjell Westö todistaa olevansa ihmiskuvaajana omaa luokkaansa. Hän liikkuu sujuvasti työläisten hellahuoneissa ja rikkaiden salongeissa, Vallilan kapakoissa ja kesäisen Hangon tenniskentillä, punaisten valtaamassa pääkaupungissa ja ylhäisön illallisilla. Tarinan keskeisiä hahmoja ovat kaasulyhdynsytyttäjä Enok Kajanderin ja hänen vaimonsa Vivanin poika Allu sekä Eccu Widing, jonka isä Jali on harrastevalokuvaaja ja johtajana rautatie-hallituksessa, äiti Atti yläluokan kaunotar, jonka hermot reistailevat. Lucie Lilliehjelm vastustaa aikansa ahtaita moraalisääntöjä, Ivar Grandellin elämää ohjaa aatteen palo. Kjell Westö on tutkinut pääkaupungin ja Suomen historiaa vuosikausia. Tuloksena on ehtymätön tarinoiden aarrearkku. Missä kuljimme kerran on myös rakkaudentunnustus Helsingille....

Title : Missä kuljimme kerran
Author :
Rating :
ISBN : 9789511224129
Format Type : Hardcover
Number of Pages : 589 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Missä kuljimme kerran Reviews

  • Heba
    2019-04-01 00:20

    This book left me with mixed feelings.I loved the fact that I had to continuously remind myself that this book is fiction. I loved the tone of the book, the way it was written (kudos to the translator for the good work), the easy flow of the words. I loved the sly way it makes the readers live the most important events in Finland's modern history without making us feel like we were in a history lesson.On the flip side, I didn't fall in love with any of the characters in the book. I hated how immature, how self destructing the majority of them were. Alcoholism and adultery are issues I do not like to read about anyway, yet in this book not only one or two characters were susceptible for both, but almost the entire cast. No wonder the world knows the Finns as violent alcoholics. On the other hand, I felt like despite the generous number of characters, I could easily keep up with all of them. That's definitely a positive thing.In a way I feel that besides being a good story, this book was a love letter to the real main character, Helsinki - the city which was always there, hovering in the back ground, being the perfect stage for all the happenings that occurred. Finally, I leave you with this short passage that stole my breath with its beauty, and restored my hope in Finnish literature:"Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön, mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi. Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset, jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet. Muista se, Henriette kiltti: niin kauan kun joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimiämme."

  • Lidija
    2019-04-12 05:03

    Divna, pametna, senzibilna, tragična, prisna, moćna knjiga. Ovo mi je druga Westöova knjiga i, kao i s prvom ("Privid 1938."), oduševljena sam. Možda na početku treba malo više vremena da se "pohvataju" svi likovi (jer ih ima mnogo, ali svaki je važan, svi imaju svoju priču, a sve su isprepletene i povezane, a Kjell Westö zbilja zna kako ih sve uhvatiti za njihove konce i povlačiti ih na pravi način), ali kad se jednom uđe u priču (koja traje dugih trideset godina), u njoj se uživa svim čulima. Posebno ako vas zanima i povijest, a još više ratna povijest Evrope, u vremenu dobro nam poznatih dvaju svjetskih ratova, ali i onih "manjih" za koje možda ni nismo znali, a ljudi su u nekim zemljama (koje nam i nisu baš tako daleko, poput Finske, o kojoj se ovdje govori) mijenjali sliku obitelji i gubili živote zbog njih. Izvanredna knjiga, preporučujem svima koji vole duže, dublje priče.

  • Heidi
    2019-04-16 03:17

    Joku täällä jo totesikin, että tämä ei ole romaani vaan ohjattu turistimatka 1920 ja -30 -luvuille. Opastettuna kierroksena äärimmäisen tarkka ja uskottava, kuin nukkekoti tai elokuvakulissi. Arvostan toki tällaista paneutumista, mutta lukijana olen enemmän tarinan ja ihmisten perään. Tässä ihmiset suurine, tunnistettavine sukupolvi- ja maailmantilannekokemuksineen ja tarinoineen eivät herättäneet minussa juurikaan kiinnostusta tai halua ymmärtää tai tutustua, kuulla lisää ja toivoa oikeutta. Kivulias lukukokemus, valitettavasti.

  • Bokbabbel
    2019-03-24 22:21

    Läst 2009, och omläsning 2015. Jag gillar den fortfarande mycket, men visst är det samtiigt väldigt många namn, platser och skeenden att hålla reda på. Westö-vandringen och hela BBC-helgen gav dock läsningen en fin inramning!"När jag var ung var min själ så andfådd att jag ingenting fick sagt av allt det som trängdes inuti mej."

  • Johanna
    2019-04-02 03:28

    Hieno romaani 1900-luvun alun Helsingistä. Westö todella osaa kuvata aikakautta elävästi ja tuoda esiin tapahtumat ja ihmisten luonteet kiinnostavasti. Kaunis surumielinen pohjavire seurasi koko romaanin ajan, mikä tuntui mukavan kotoisalta. Rakkaus Helsinkiin kuulsi läpi. Finlandiansa ansainnut opus.

  • Taru Luojola
    2019-04-20 22:23

    Aikakausiherutusta 1900-luvun alun Helsingistä. Sukupolvikuvausta rakennetaan usean päähenkilön kautta, useimmat ovat yläluokkaa mutta ei työläisiäkään ole unohdettu. Kirjan mehukkainta antia ovat puhekieliset replat (meinaan siis nimenomaan tässä ruotsinkielisessä). Kirjan vastenmielisintä antia on se, että vaikka sukupuoliyhteyttä tapahtuu useaan otteeseen ja sitä lähes poikkeuksetta kuvataan epäsuorasti ja kuvainnollisesti ja kiertoilmauksin, se yksi ainoa suoraan kerrottu seksikohtaus on sitten tietenkin raskauteen johtava raiskaus, joka vieläpä sijaitsee kultaisen leikkauksen kohdalla. Että sitäkö tässä nyt erityisesti haluttiin korostaa?Mutjoo, koska tämä on sukupolvikuvaus, joka on rakennettu ajan henkeä kuvastavien detaljien varaan, mitään varsinaista juonta tässä ei ole, vaan päähenkilöt syntyvät ja elävät ja joku heistä ehtii vieläpä kuollakin ennen kirjan aikajänteen päättymistä.

  • Julia
    2019-03-31 00:05

    Eigentlich hat dieses Buch vor allem eine Protagonistin: Helsinki. Die Stadt, in der die Figuren dieser Geschichte leben, lieben, feiern, verzweifeln, sich trennen, kämpfen und sich betrinken, ist immer präsent, Namen von Straßen, Stadtteilen, bekannten Punkten werden exzessiv genannt – wie toll muss es erst sein, wenn man die Stadt gut kennt oder vielleicht selbst grade dort ist!Ich selbst habe mich mit meiner eher oberflächlichen Helsinki-Kenntnis dann auf die handelnden Personen konzentriert, derer es einige gibt. So viele, dass man diese erstmal für sich selbst ordnen muss; anfangs werden auch in manchen Fällen erstmal die Eltern, Geschwister usw. porträtiert und so gleitet man langsam und allmählich über in die eigentliche Geschichte. Das Ganze spielt in einem Zeitraum von 1915 bis 1938 (mit einem Epilog in den 1940er Jahren), es geht in erster Linie um einen erweiterten Freundeskreis der schwedischsprachigen Upper Class von Helsinki und deren zahlreiche Verwicklungen in politische und private Ereignisse. Da wären beispielsweise die Geschwister Lilljehelm: Sie lebensfroh und mit magnetischer Wirkung auf die Männer, er ernsthaft und politisch immer weiter nach rechts driftend. Eccu, der talentierte Fotograf, der mit der Zeit jedoch mehr und mehr dem Alkohol verfällt (aus Gründen, wie man heute sagt). Ivar Grandell, der alternde Schriftsteller, der nur die zunehmend erfolglose Schauspielerin Henriette liebt und politische Kolumnen verfasst. Ein wechselndes Ensemble an jungen, aufstrebenden Erben, die entweder ihr Geld durchbringen oder es – auf welchen Wegen auch immer – selbst zum Erfolg bringen.Als Kontrast dem gegenüber stehen einzelne Lebensläufe aus der Arbeiterklasse, wie derjenige des Kommunisten Allu Kajander: Er ist mit einem großen sportlichen Talent gesegnet ist und könnte in den großen Fußballclubs seiner Zeit spielen, opfert dieses Talent jedoch seinem politischen Starrsinn, fährt stattdessen zur See und verdingt sich in Helsinki bei Hilfsarbeiten auf dem Bau oder im Hafen.Mit “Wo wir einst gingen” haben wir also ein Mosaik aus dem damaligen Leben in Helsinki, einen Abriss der finnischen Geschichte dieser Zeit, ein Gesellschafts- und Zeitporträt… Dieses Buch ist vieles, und es wäre ein leichtes gewesen, sich zwischen Protagonisten und Themen zu verzetteln. Westö schafft es allerdings, dass man am Ball bleibt: Durch Wechsel der Perspektiven, Stilmittel und durch eingestreute Exkurse zu Themen wie der Musik der damaligen Zeit. Und die Sprache! Die hat mir wirklich sehr gut gefallen. Mit einer wirklich stimmigen Mischung aus Witz und – zunehmend – Melancholie ertappte ich mich des Öfteren dabei, einige Passagen mehrmals zu lesen, so sehr gefiel mir die Aussage dahinter oder auch einfach die Formulierung. Und mal ehrlich: Wir alle mögen doch diese Bücher, aus denen man sowohl Bedeutungsschwangeres als auch Schlüpfriges zitieren kann!Mit manchen Charakteren konnte ich mehr anfangen, mit manchen weniger. Das liegt wohl in der Natur der Sache. Ich konnte mich aber in alle irgendwie hineinfühlen, was ein großere Pluspunkt gerade für solche Geschichten ist, die so stark von ihren Protagonisten leben.Von Kjell Westö habe ich mir jedenfalls gleich noch mehr auf die Wunschliste gesetzt, dieses Buch hier hat mir schonmal sehr gut gefallen und ich wünsche ihm noch einige Leserinnen und Leser mehr!

  • Sanni
    2019-04-10 22:22

    Helkutin kauan siihen meni, mutta luettu..!Ilahduttavinta kirjaa lukiessa oli huomata, miten ruotsintaitoni kehittyivät koko ajan. Alussa oli vaikea pysyä koko ajan kärryillä ja lukeminen eteni takkuillen ja hitaasti. Loppua kohden oli koko ajan helpompi pysyä kärryillä, mutta tahti ei pahemmin kiihtynyt, koska paremman ruotsin ymmärryksen seurauksena tulin myös tulokseen, että kyseessä ei ole erityisen mielenkiintoinen kirja.Erityistä kiitosta kirja ansaitsee tarkan ja perusteellisen Helsingin historiaan perehtymisen ansiosta. Edes maailmanmittakaavassa niinkin pienen paikan kuin Helsingin historiaa ei ole helppoa kartoittaa useammalta vuosikymmeneltä. Tarkasti kartoitettuun historialliseen miljööseen ei ole kuitenkaan onnistuttu sijoittamaan mielikuvituksellisia ihmistarinoita tai mielenkiintoista juonta. Kirjan alussa piikatyttö haksahtaa liukaskieliseen nuorukaiseen, tulee raskaaksi, poika lemppaa ja työpaikasta tulee fudut. Tätähän kukaan ei nähnyt tulevan. Vahinkoraskaus on klishee jo romanttisissa komedioissakin. Vahinkoraskaus on vähintään yhtä klassinen kuin pimeät ullakot ja kellarit kauhuelokuvissa. EI ÄLÄ PANE SITÄ ILMAN EHKÄSYY! Noin sä panit sitä.Kenestäkään muusta naishenkilöstä ei tule yhtään syvempää hahmoa, parhaimmillaankin kirjan "vahva" naishahmo Lucie toimii vain mahdollisimman monen mieshenkilön fantasioiden kohteena. Aika mielikuvituksetonta, jos naisen vahvuutta voi vaan ilmentää vapaalla seksillä.Keskeisimmistä mieshenkilöistä en voi puolestaan olla ajattelematta Pasilan Avainpelaaja-jaksoa http://www.youtube.com/watch?v=j2cFlH... "Mulla on vaikee ja monimutkainen tyhjyys sisälläni"...Kaiken kaikkiaan oli mielenkiintoista lukea kirjaa historiallisesta näkökulmasta, mutta Finlandia-palkintoa ei ole ainakaan kirjallisilla ansioilla saatu...

  • Kulo
    2019-04-21 05:19

    Mestariteos, joka kietoi pauloihinsa niin vahvasti, että vielä kansien sulkemisen jälkeenkin se mietityttää ja väikkyy mielen perukoilla. 1900-luvun alun Helsinki nousi silmien eteen käsinkosketeltavasti kuin kirjailija olisi kuvaillut jotain omin silmin näkemäänsä, ja sisällissodan kuvauksia lukiessa minulle tuli ehkäpä ensimmäistä kertaa koskaan sellainen olo, että pystyin vihdoin hieman ymmärtämään, miksi historia eteni miten se eteni, ja miltä aikalaisista ehkä tuntui. Myös henkilökuvaukset olivat taidokkaita ja mukaansatempaavia; teoksessa tuskin oli yhtäkään henkilöhahmoa, johon ei olisi lukiessa kiintynyt.On harvinaista, että mikään kirja saa ajattelemaan historiaa ja elämää yhtä syvällisesti kuin tämä sai. Kunpa maailma olisi tällaisia mestariteoksia täynnä.

  • Susanna Rautio
    2019-03-29 22:17

    Useinkin tuntuu siltä, että jos jokin aikansa bestseller" tai "merkkiteos" jää lukematta, pitäisikö sen antaa jäädäkin.Missä kuljimme kerran oli kansalaissodan, Helsingin ja pääkaupunkiseudun suomenruotsalaisten historiaa, tarinan muodossa. Romaaniksi kovin ohut, ei koskettanut eikä ollut syvällinen. Liian kronologinen ja helposti aukeava.Ihmettelen, ettei edes Eccua tullut sääli.Tähdet menevät historiankirjoitukselle ja sukupolvikuvaukselle. Juu, kyllä tuntui kuin olisi Helsingin kaduilla astellut ja varmasti kaupunki tämän kirjan ansaitsikin.

  • Marie Eriksson
    2019-04-05 05:15

    Westö måste vara Helsingfors Fogelström. Men Finlands historia är mörkare. Ser så fram emot Helsingfors i helgen.

  • Đurđica
    2019-03-31 06:01

    http://net.hr/zena/kolumne/ovuda-smo-...

  • Jenni
    2019-04-01 00:17

    Halusin pitää tästä kirjasta, niin paljon. Mutta kun ei niin ei. Puolivälissä olisin varmaan luovuttanut, jos en olisi aikasemmin vakaasti päättänyt, että minähän vihdoin luen tämän kesälomalla. Pidin siitä, kuinka ajankuva oli tarkempi kuin oikeasti olisi edes tarvinnut, ja Helsinki näytti monet kasvonsa. Mutta samalla historiallinen tarkkuus teki tästä todella raskaan luettavan. Joka välissä pieniä yksityiskohtia ja mainintoja siitä ja tästä ja tuosta, ja puolillakaan noista maininnoista ei ollut merkitystä juonen kannalta. Ideana pidin siitä, että käydään nuoren valtion vaiheita läpi, ja esimerkiksi sisällissodan kuvaukset olivat kirjan parasta antia. Työläisperheestä tulevana ei-helsinkiläisenä oli kuitenkin erittäin vaikea yrittää samaistua suurimpaan osaan kirjan päähenkilöistä, heidän maailmansa kun oli se, jota itse on käynyt museoissa tarkastelemassa. Ja jotenkin kaikki henkilöt jäivät myös hyvin etäisiksi, vaikka heidän tarinaansa kerrottiin vuosikymmenien ajalta. Keneenkään ei oikein saanut tartuntapintaa, kaikki tuntuivat vähän kliseisiltä, ketään ei jäänyt kaipaamaan. (Myös sivuhenkilöiden määrä oli järjetön, ja jossain vaiheessa rupesi häiritsemään, että jokainen piti aina esitellä koko nimellä, ja kertoa mitä he tekivät. Tätä karsimalla pituudestakin olisi saanut turhaa pois.) Tiedän, että Westö osaa kirjoittaa vetäviä romaaneja, ja hänen kielensä on kaunista, mutta tämä ei nyt vaan toiminut.

  • J.I
    2019-04-11 23:10

    A moving and captivating story placed in the early years of an indipendent Finland. I found it extremly interesting to read about this period of time and how promenent the differences between the people in the country was from a more personal point of view, rather than from a very matter of fact -like history book point of view.The characters were all very different and their way of reflecting the painful time in human history are all unique, Westö has really succeeded in telling the story in a way that you can relate to all of them on some level at the same time as you do not easely relate 100% to any of them. I'd like to think this is intentional and important for the story line. Cedrics development through the book was most heartbrekingly honest and it made me both like him and hate him at the same time.The description of the city makes you jump in to that time and place especially if you are familiar with the capital-area. For me it was an important read that should not be rushed through, the pain of the people who suffered back then gets so close to your skin when reading this book, it is almost as a time machine.PS. If possible, definietly read it in swedish!

  • Lili Kyurkchiyska
    2019-03-28 02:27

    "На всяко място, където човек е стъпвал, има спомен за него. Невидим е за повечето, ала за ония, които познават и обичат въпросния човек, той е съвършено ясна картина , която виждат пред очите си всеки път, щом минат оттам. Докато любящите люде ги има, има го и споменът, дори и ако миналият оттам случайно се е споминал. Ето защо на моменти се надига внезапна топлина от улиците, по които ходим. Това е споменът за всички други хора, които са вървели оттам, обичали са, мразили са, надявали са се и са се измъчвали. Запомни това, драга Хенриете: докато някой знае, че сме вървели тук и докато някой ни помни с топлота, улиците носят нашите имена. Той замлъкна и я погледна, като че ли искаше да се увери, че тя наистина го разбира, сетне продължи: -За мен това е град, изпълнен с картини с теб, и нищо, което те е сполетяло, избрала си или си била принудена да сториш, не може да промени това. Животът е крадец и този крадец мърси всички ни. Единственото важно нещо е, че и двамата съществувахме и че се случва нещо в мен, когато те погледна, което ме прави по-добър мъж от онова, което бях вчера".

  • Denys Teptiuk
    2019-04-15 03:18

    I'd say, 4.5. The very end was a bit meh, like 100 pages before that I would give solid 5 stars. Although all in all it was a really good reading, something classy, something new-wavish. A really good reference to Helsinki of(?) 1905-1944 (the latter dates are only mentioned in the end, so more correctly would be to say 1938).

  • Salla W
    2019-04-20 04:28

    Kaunista, taitavaa, sielunpohjia särkevää ja tarkkanäköistä, kuten kaikki Westön kirjat. Joitain vuosia sitten näkemäni filmatisoinnin hahmot istuivat alkuperäiseen mielikuvissani hienosti. Tuttua, mutta kirjallisena tietysti niin paljon enemmän.

  • Johan
    2019-03-31 04:13

    A portrayal of Helsinki in the early 20th century, we get to follow a number of characters as they mature, develop relationships, have kids, get politically active, have their nude photos taken, listen to jazz, and play football... Not much happens really, but it's fairly interesting all the same.

  • Anna
    2019-04-17 05:13

    hyvä mutta ehkä jotenki turhan pitkä

  • Okidoki
    2019-04-16 06:19

    Jag vill bara tillägga att boken också handlar om tidens gång och vad den gör med oss alla.

  • Teijo Paananen
    2019-04-13 23:28

    Leijat Helsingin yöllä lisäksi meikäläisen Westö-suosikki.

  • Ulriika
    2019-03-25 03:28

    Kaksi kuukautta myöhemmin...En yhtään tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi olla mieltä. Osaako Westö kirjoittaa? Osaa. Kärsikö kirja siitä, että Westön historiantutkimus turrutti tarinan kulun? Kärsi. Westö on tehnyt kotitehtävänsä niin hyvin, että koko ajan piti mainita oikea tupakkamerkki ja ratikkalinjan pysäkkipaikat vuonna 1916 ja milloin mikäkin katu/rakennus oli uusi Helsingissä. Joo joo joo, uskotaan, että olet oikeassa ja tiedät tämän kaiken, mutta entä se tarina?Jos tämä kirja olisi 400-sivuinen eikä 600-sivuinen, se olisi parempi tarinana. Ehkä minun pitäisi antaa Westön teoksen olla sitten historiallista fiktiota, mutta itse kertomus hukkui irrelevanttien yksityiskohtien mereen.Westö hienosti osasi laittaa yksilön historiaan - paras osa kirjasta oli juuri tämä suhde yksilön ja suuremman historian välillä (kaupunginhistorian, kansallishistorian, sotahistorian jne.), mutta myös tarina jäi masentamaan, koska elämä menee niin nopeasti ohi. Ihminen koko ajan luo omaa historiaansa, joka ei ikinä vastaa toiveita. Lucie oli ilahduttava hahmo, Eccu ei niinkään, Allu vain osittain.Jotenkin jäi tunne, ettei kirja itsekään tiedä mitä oikein halusi olla - eepos Helsingin kaupungin historiasta, rakkaudenjulistus kolmelle Westön keksimälle hahmolle, vai surunvalitus elämän hauraudesta?Ota siitä sitten selvää.

  • Katrin
    2019-03-21 22:20

    en mina stadilainen ollut, koska asuin keski-suomessa, mutta siskoni asui viisi vuotta helsingissa ja olin minakin siella monta kerta, vielakin nyt vierailulle :-) tasta kirjasta tuli niin paljon mieleen, mita minakin olen koenut helsingissa, vaikka ajat on ihan erilaisia. ihmiset silti ei muuttukaan paljon, vaan olosuhteet ja ehka hallitusta.. se oli hieno romaani, niin monilaiset tarinat, erilaiset elamykset, niin vahva ja syva kuva ihmisesta, joille helsinki oli koti, isanmaa, mutta myos surun ja yksenaisyyden paikka. kirjan lopussa en voinut odottaa, piti lukea viimeiset sanat valittomasti. nautin kovasti tata kirjaa. yksi tahti piti ottaa pois koska kirja oli niin paksu ja ei kaikki minusta oli niin tarkeaa etta sita taytyy kertoa noin monilla sanoilla. mutta muuten se oli todella hieno kirja ja - taas - tuli niin ikava minun toista, kolmatta, ehka neljatta kotia.

  • Katri
    2019-04-19 02:07

    Kirja oli hyvä, mutta ei iskenyt ihan niin kovaa kuin Leijat Helsigin yllä. Silti mulla on tuo koirankorvilla, kun merkkasin kaikki sivut, joilla oli joku hieno lause/lauseita. Täytyy nostaa Westölle hattua, näissä Helsinki-kirjoissa taustatyön määrä on ollut varmasti valtava. Westön kirjoitustyyli on myös kaunis, sellainen ihmisen syvimmän olemuksen kuvailu on jotenkin raadollista, mutta lohdullisen totta. En kauheasti lue/tykkää historiallisista kirjoista, varsinkaan niistä joissa kerrotaan sodista, mutta tämä meni juuri sen kaiken muun takia. Voin suositella, ja kiinnostuksella odottelen, millainen Älä käy yöhön yksin on!

  • Weiti
    2019-04-09 01:16

    This book was very interesting and partly very shocking, too. The descriptions of the brutal actions of the opposing political groups and the unescapable decay of some of the characters also made me tremble.What made me think the most was the omnipresent aspect of the perishability of life, which becomes more and more obvious in the course of the book. This poetic and elaborate piece of literature makes clear, that mischief and evil permanently surround us in our daily lives, but that they can be answered with charity, friendship and hope.

  • ✦ Kati ✦
    2019-04-05 04:59

    Pitkään aikaan en olekaan päässyt antamaan kirjalle täyttä viittä tähteä, mutta Missä kuljimme kerran ansaitsi ne kyllä epäröimättä. Suorastaan vitkuttelin tämän lukemisen kanssa, koska en halunnut teoksen loppuvan. Pari hahmoa kirjassa oli, joiden tarina ei ihan niin paljoa kiinnostanut, mutta Westö kirjoittaa niin elävästi ja vangitsevasti, ettei pieni mielenkiinnon puute jalkapalloa kohtaan [asennevamma: check!] päässyt haittaamaan. Luulen, että tulen lukemaan tämän joskus vielä uudestaan, ja se on jo aika paljon sanottu se! Aivan fani oon nyt kyllä.

  • Cookie86
    2019-03-25 02:04

    Yksi suosikeistani. Minulla ei ollut aavistustakaan Suomen historiasta, mutta tämä kirja kertoo paljon ensimmäisestä maailmansodasta toisen maailmansodan itse. Tämä kirja kuvaa myös kolme perhettä elävät elämäänsä tällä kertaa. Perhe, joka on rikas, toinen, joka on keskiarvo, ja kolmas on huono. Oma suosikki charakter on Allu Kajander. Kun olet kiinnostunut Suomen historiasta I, suosittelen lukemaan tämän kirjan. Siellä on myös elokuvan samanniminen.

  • ♡Susanna
    2019-04-11 05:25

    Ymmärrän, että tämä kirja voi koskettaa niitä, joille siinä kuvatut maisemat ovat tuttuja ja rakkaita, mutta kun paikannimet eivät sano mitään saati että ne toisivat kauniita muistoja, tuntuu kirja loputtoman pitkältä ja tylsältä. Se tuntui olevan täynnä sosialistisia palopuheita ja lukemattomia yksityiskohtaisia ihmiskuvauksia joko useiden vuosikymmenten tai jopa kokonaisen vuosisadan takaa. Olen kuullut kehuja tästä, mutta itse en syttynyt ollenkaan.

  • Mari
    2019-03-31 01:15

    Well... Story was very interesting and I learned a lot about history of Finland and Helsinki, the city where I live. The characters developed a lot during this book. But there were a LOT of characters. At some point it was quite hard to keep up with who is this and who is this. Also the book covered a very long time.. Over 30 years. Even more if you count the epilogue.I read the book in Swedish which is not my mother tongue, so it's quite hard to analyse anything else.

  • Kuduv
    2019-04-07 05:17

    Ma pole juba pikka aega ühte raamatut nii kaua lugenud. Sisutihe, pidev nimede identifitseerimine, pikad kirjeldused, detailiderohke aga üldsegi mitte igav. Annab hea ülevaate Soome etniast, taustal kihanud konfliktidest ja eraisiku valikutest. Eks mu oma piiratus ka, et ma neist naabritest nii vähe tean. Hea, soovitan!